Kuka päivittäisi koulujen johtamisen?

Suomalaisen koulun menestystarinan puuttuva palanen: laadukas henkilöstöjohtaminen

Kuka päivittäisi koulujen johtamiskulttuurin tähän päivään? Modernia yrityshenkilöstöä johdetaan motivoimalla, varustamalla, palkitsemalla, kannustamalla, ohjaamalla ja sparraamalla lähietäisyydeltä. Esimies on läsnä, tukena ja saatavilla. Esimies on olemassa, jotta henkilöstö voi onnistua työssään. 

Rehtori on esimies ja opettajanhuoneen jengi on hänen tärkein voimavaransa

Maassamme on kuljettu pitkä matka kansakouluaikaisesta koulunjohtamisesta nykyiseen digiajan monirooliseen rehtoriuteen. Vielä 1950-luvulla yksi koko kylän tuntema ja arvostama johtajaopettaja luotsasi opettajanhuonettaan. Hän lähetti lapset ja alaisensa perunannostolomalle, järjesti hiihtokilpailut ja hankki kengät köyhän perheen pojalle. 

Rehtorien työnkuva on monimutkaistunut merkittävästi sitten yhtenäiskulttuurin vuosien. Tämän päivän rehtori johtaa useampaa yksikköä samanaikaisesti ja suoria alaisia voi olla kymmeniä. Millä muulla toimialalla yhden johtajanpestin alle yhdistyy pedagoginen johtaja, hallintojohtaja, henkilöstöjohtaja, kulttuurijohtaja ja saneerauksen projektijohtaja? Yleensä näihin tehtäviin palkataan erikseen alan ammattilaiset!

Mitä kaikkea tämä multirooli pitääkään sisällään: lista on hengästyttävä! Rehtori toimii pedagogisena johtajana: toimeenpanee opetussuunnitelmatyön, vie läpi kehityshankkeita ja ohjaa alaiset omaksumaan uusimmat pedagogiset ratkaisut. Tämä kaikki tapahtuu monikulttuurisessa ympäristössä ja varsinkin pääkaupunkiseudun reksit toimivat kulttuurijohtajina. Rehtori on hallintojohtaja, jolle valuu kouluvirastosta kasvava määrä vastuuta. On seurattava lainsäädäntöä ja kuntapolitiikkaa, taisteltava tuntikehyksestä ja pidettävä budjetti kurissa. Rehtori on henkilöstöjohtaja, joka rekrytoi uusia opettajia, perehdyttää pikavauhtia sijaisia, ratkoo ristiriitoja, tulkitsee henkilöstötutkimuksen tuloksia ja istuu työterveyden kolmikantaneuvotteluissa. Kiitos opetusministerien kiivaan muutosvimman rehtoreilta kysytään muutosjohtamisen kyvykkyyttä ja taitoa saada joukot mukaan muutokseen. Siksi rehtori on myös muutosjohtaja. Kiireessä onnistuu vain ruuvin ja hermojen kiristäminen. Moni rehtori toimii urallaan lisäksi saneerauksen projektijohtajana, vaikka sisäilmaongelmat ja koulusaneeraukset eivät kuuluneetkaan pedagogisiin opintoihin. 

Opettajat ansaitsevat lähiesimiehen

Opettajan työn autonomisuus ei saa johtaa henkiseen heitteillejättöön, jolloin opettaja jää yksin rajaamisen, priorisoinnin ja jaksamishaasteiden kanssa. Nämä asiat on hoidettava kuntoon työpaikalla, eikä työterveyspalvelujen kautta, jolloin psyykkinen ja euromääräinen hintalappu on suuri. 

Harvalla rehtorilla on ollut koskaan työelämää koulujen ulkopuolella. Tämä on sekä etu että valtava haitta: henkilöstön työn arki on tuttuakin tutumpaa. Toisaalta, katsantokanta suomalaiseen työelämään (ja kokemus johdettuna olemisesta) on kapea. 

Suomalainen johtaja on tutkimusten mukaan loistava asiajohtaja ja prosessien osaaja, joka nauttii tekemisen meiningistä. Haasteena on oletusten kyseenlaistamisen ja kyvyttömyys saada alaisia sitoutumaan muutoksiin. Tämä pätee suomalaisiin rehtoreihin ja opetusalan hallintovirkamiehiin, joista useimmat ovat omaksuneet, pakollisten rakenteiden sanelemana, tahdin asettavan johtamismallin. Modernissa bisneskulttuurissa ymmärretään, että tulos tehdään hyvillä lähiesimiestaidoilla eli kyvyllä synnyttää innostusta, osoittaa huolenpitoa ja välittämistä. Tiiminvetäjäopettajamalli on tutkimisen arvoinen mahdollisuus. 

Rehtorikoulutus vaatii päivittämistä, rehtorin tehtäväkuvaa pitää rajata ja rehtorin virkoja voisi avata muillekin kuin ex-opettajille!